Yrityksistä iso osa hakeutuu saneeraukseen suojautuakseen konkurssilta eli rahojen loppumiselta. Saneerauksista alle puolet onnistuu. Syitä on kaksi.

Ensimmäinen on se, että saneeraussuunnitelman laatii lakimies. Suunnitelman tulisi laatia ulkopuolinen konsultti, joka ymmärtää miksi rahat ovat loppuneet. Hänen tulee auttaa yrittäjää laatimaan uusi strategia, koska vanha ei ilmiselvästi toiminut.

Toinen on se, että velkoja leikataan liian vähän. Tässä on taas se sama asiakkaansa liiketoimintaa ymmärtämätön lakimies taustalla. Mikään ei estä yritystä myöhemmin maksamasta joka penniä takaisia, mutta hakemuksessa pitää ajaa ronskisti vain ja ainoastaan yrittäjän etua.

Saneeraukseen hakeva yrittäjä on palanut henkisesti loppuun. Kaikkia yhdistää kassavirta-analyysin puute. Analyysissä paljastuu, miksi kassavirta on negatiivinen. Ongelma on joko myynnin puute, liian pieni kate, liian suuret kulut tai liian kireä velkojen lyhennys.

Jokainen velkoja antaa maksuaikaa, jos yrittäjä voi osoittaa, että akuutti kassakriisi ei johdu toiminnan pysyvästä tappiollisuudesta vaan liian kireästä velkojen takaisin maksusta. Tähän yrittäjä ei saa apua kirjanpitäjältä eikä saneerauksiin erikoistuneilta juristeilta. Ongelma on liiketoiminnan suunnittelusta, joka ei ole sen enempää kirjanpitäjän kuin juristinkaan vahvuus.