Tästä ei ole aikaa kuin 20 vuotta, kun kilpailua pidettiin uhkana. Nykyisin niin ajattelevat lähinnä julkisen puolen toimijat ja muut oligarkit. Viranomaisten sääntelyllä voidaan nostaa markkinoilletulon tai sieltä lähdön kustannukset niin korkeiksi, että kilpailua ei ole. Tai voidaan kieltää markkinoille tulo kokonaan.

Meillä on asiakas, joka tuottaa uuden palvelun. Oikeasti se ei ole uusi, vaan sillä on kilpailijoita, mutta asiakkaallamme on uudenlainen kilpailuetu markkinoilla jo oleviin verrattuna. Se on myös helposti kuvattavissa viestinnässä.

Kilpalijat ovat tuottaneet samaa palvelua omille kohderyhmilleen, mikä on tehnyt palvelun tunnetuksi ja lunastanut uskottavuutensa. Asiakkaamme tuo uuden tulokulman, kun on nähty ne ryhmät, joille kilpailijat eivät onnistu tuottamaan väittämäänsä lisäarvoa. Paradoksaalisesti on vielä niin, että uudet ryhmät ovat syntyneet ja kasvaneet vasta sen jälkeen, kun kilpailijat ensin loivat kysynnän koko palvelulle.

Kun Ericsson ja Nokia loivat kännyköille markkinat, Apple poimi kypsän paremmalla puhelimella. Nyt Huawei uhkaa iPhonen asemaa paremmalla puhelimella. Sama pätee kaikessa liiketoiminnassa.

Jos joku myy verkossa tätä ja toinen marketissa samaa, niin niiden välissä on tilaa muille. Verkkomyymälän pitää onnistua jossain ja marketin toisessa. Siihen väliin mahtuu monta hyvää liikeideaa.

Mitä ne ovat, miten ne kuvataan, keille myynti suunnataan ja mistä heidät tavoitetaan? Harvalla yrittäjällä on rahaa lähteä kokeilemaan, onnistuuko uusi palvelu. Siksi on tärkeää suunnitella ulkopuolisen konsultin kanssa, mistä myyntiä haetaan ja miten. Rahaa ei voi polttaa kovin kauaa.