Sain yhteydenoton, jossa ostaja kertoi ettei hänellä ole rahaa, mutta hänellä on ideoita - olenko kiinnostunut auttamaan? Vastasin että totta kai, ja jos osaan auttaa hänelle tulee rahaa, jolla voi maksaa meille.

Ensimmäisessä tapaamisessa yrittäjä vuodatti kyyneleitä kertoessaan, miten on joutunut nykyiseen ahdinkoonsa. Hyvin yleisiä juttuja: avioero, asiakkaan konkurssi, loppuun palaminen. Toisin kuin virkamiehelle, yrittäjälle nämä ovat usein kohtalokkaita.

Loimme listan jotka yrittäjää ahdistivat: ostolaskujen avaaminen, myyntilaskujen laatiminen ja velkojille soittaminen. Yrittäjä hyväksyi, että jos hän ei maksa kirjanpitäjälle näiden tekemisestä, seuraavaksi häntä laskuttaa konkurssipesä ja perii palkat takaisin. Oli aika seuraavalle askeleelle.

Toisessa tapaamisessa yrittäjä kertoi unelmistaan ja siitä, mitä mieluiten tekisi, jos saisi vapaasti päättää. Kävimme läpi, mitä se maksaa ja totesimme, etteivät unelmat ole realistisia. Niinpä oli palattava takaisin lapioimaan paskaa, joka tuo kuitenkin leivän pöytään.

Kolmannessa tapaamisessa laadimme listan, ketkä ovat mahdollisia asiakkaita, miten heidät tavoitetaan ja mitä viestiä heille rummutetaan (ja missä kanavassa). Yrittäjä otti itseään niskasta kiinni ja siirtyi uudelle epämukavuusalueelle tuottamaan sisältöä somekanavaansa ja opettelemaan hakusanaoptimointia. Joskus myöhemmin voidaan hankkia näkyvyyttä maksetulla mainonnalla.

Kysyin vastasiko konsultointi hänen odotuksiaan. Sanoi ettei hänellä oikein ollut odotuksia eikä varsinkaan sellaisia, että joku kuuntelisi hänen vuodatustaan ja osaisi antaa konkreettisia ohjeita oman elämänhallinnan palauttamiseen. Kuulemma tyylini on suorasukainen mutta käytännönläheinen. Sellaisia me yrittäjät olemme - arvostamme rehellistä palautetta.